Vuorenkylän historiaa

Vuorenkylän alueen asutuksen alkua ei tarkasti tunneta. Salmelan tilan pellolta löytynyt keihäänkärki on ajoitettu viikinkiajan loppupuolelle noin vuoden 1000 tienoille. Historiantutkijat arvelevat pysyvän asutuksen syntyneen tälle alueelle 1300-luvun alkupuolella. "Putkijärfwi" mainitaan asiapapereissa kylän nimenä kuitenkin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1443.

Vuonna 1539 Putkijärven kylässä oli kymmenen taloa. Putkijärven kartano syntyi 1600-luvun puolivälissä, kun majuri von Schrowe sai elinikäisen vapauden Putkijärven ja Tammilahden kylän taloihin. Putkijärven kartano oli ns. ratsuvelvollinen säteri, mikä tarkoitti, että sen oli suoritettava verona ratsupalvelusta kruunulle. Tämä näkyy selvästi kylän kanta-asukkaiden sukunimissä, jotka ovat pääosin ruotsinkielisiä, monet niistä urheille ratsumiehille annettuja ansionimiä kuten Fyhr, Rolig ja Slant.

Kun isojako suoritettiin Putkijärvellä vuonna 1807, oli kylässä yhdeksän taloa. Putkijärven kartanolla oli parhaimmillaan 35 torppaa ja sen maat käsittivät nykyisen Putkijärven maarekisterikylän alueen, johon myös Vuorenkylä kuuluu. Vuorenkylää ei maarekisteri tunne, mutta nykyisellään se on tämän alueen keskuskylä, jossa kaikki alueen palvelut sijaitsevat. Kärrytie Hartolasta Putkijärvelle saatiin vuonna 1871. Vasta 1910-luvun alussa tie parannettiin maantieksi ja jatkettiin Vuorenkylään saakka.

Vuorenkylään perustettiin kansakoulu vuonna 1892. Se oli Hartolan kunnan ensimmäinen kyläkoulu ja sen perustamisesta päätti kyläkokous, joka pidettiin Putkijärven kylän Herralassa 20. tammikuuta 1891. Pöytäkirjan mukaan kokous päätti, että perustetaan "ylhäisempi koulu yhdellä miesopettajalla opetusta antamaan molemmille sukupuolille". Varoja koulun käynnistämiseen saatiin mm. arpajaisista ja yksityisten lahjoittamina. Alkuaikoina koulua pidettiin yllä pelkästään kyläläisten toimesta, mutta vuonna 1907 Vuorenkylän kansakoulu siirtyi varoi-neen ja velkoineen Hartolan kunnan omistukseen.

Alkuperäinen koulurakennus paloi huhtikuussa 1922, kun auringon kuivaama pärekatto syttyi tuleen. Kyläläiset yrittää turhaan sammuttaa huonoilla välineillään paloa, mutta mm. urkuharmoni ja koulun arkisto saatiin pelastettua. Uusi koulurakennus rakennettiin samalle kivijalalle ja se valmistui vuonna 1925. Koulun oppilasmäärä oli suurimmillaan vuonna 1946, jolloin koulussa opiskeli 102 oppilasta. Silloin osa oppilaista joutui käyttämään lähistöllä sijaitsevaa rukoushuonetta luokkatilanaan.

Vuorenkylään perustettiin ensimmäinen kauppa vuonna 1888. Parhaimmillaan kylässä oli kaksikin kauppaa: Vuorenkylän Osuuskauppa ja Vuorenkylän Talouskauppa. Talouskauppa lopetti jo 1960-luvulla ja Osuuskauppakin lokakuussa 1977. Runsaan kahden kuukauden ajan kylä oli ilman kauppaa, mutta joulukuusta 1977 lähtien kylällä on taas ollut yksi kauppa. Kylän nuorisoseura rakensi myös 1970-luvulla kylälle kioskin ja palkkasi sinne kesäajoiksi myyjättären.

Metsä ja maatalous ovat olleet näihin päiviin asti Vuorenkylän suurimmat työllistäjät. Aikoinaan kylässä toimi saha, joka oli suuri työnantaja. Sahan konkurssi 1960-luvulla oli kylälle kova isku ja käynnisti voimakkaan muuttoliikkeen kylältä pois.

Hartolan kunnan ensimmäinen kyläkirjasto perustettiin Vuorenkylään vuonna 1897. Myös seuratoiminta alkoi kylällämme suhteellisen varhain. Hartolan pohjoiset kylät perustivat yhteisen nuorisoseuran jo vuosisadan vaihteessa ja seuran oman kirjaston vuonna 1904. Kirjaston ensimmäinen lainaaja oli putkijärveläinen kyläaktivisti Juho Kaksola, joka lainasi 3. syyskuuta 1904 "Terveellisen Sanan" ja "Kylväjän".

Tämä Juho Kaksola (ent. Rolig) oli eittämättä Vuorenkylän ensimmäinen suurmies. Vuonna 1835 syntynyt Kaksola hankki uutteralla itseopiskelulla ja pitämällä yhteyttä pappilan nuoriin hyvän yleissivistyksen. Hän oli ensimmäinen talonpoikainen kunnallislautakunnan esimies ja myöhemmin myös valtiopäivämies, kun hänet valittiin vuoden 1882 valtiopäiville Heinolan kihlakunnan talonpoikaissäädyn edustajaksi. Vuorenkylän kansakoulun varhainen perustaminen oli pitkälti Juho Kaksolan ansiota.

Vähitellen Hartolan pohjoiskulman nuorisoseura jakaantui kahteen seuraan. Putkijärven ja Vuorenkylän alueelle perustettiin oma seura vuonna 1920. Ensimmäiseksi esimieheksi valittiin Einari Hokkanen. Seuran johtokunta kokoontui Olkkolan talossa tammikuussa 1923 ja päätti hankkia Leppäkosken kansakoululle jääneen Hartolan pohjoiskulman nuorisoseuran kirjaston Vuorenkylään. Kirjasto saatiinkin helmikuussa siirretyksi Vuorenkylään ja se sijoitettiin Seppälän taloon, jossa talon tytär Anna Seppälä ryhtyi kirjastonhoitajaksi.

Maamiesseura ei 1920-luvun alussa Vuorenkylässä isäntiä yhteen koonnut, mutta kylän nuorisoseuralaiset yrittivät perustaa sonni- ja oriyhdistystä - tosin huonolla menestyksellä. Myöhemmin kylälle perustettiin sitten pienviljelijäyhdistys, jonka kokouksissa pohdittiin maanviljelyksen käytännön kysymyksiä.

Maaliskuussa 1928 Putkijärven nuorisoseuraan perustettiin kotiseututoimikunta. Sen jäsenet keräsivät taloista poiskäytettyä esineistöä Itä-Hämeen museolle. Nuorien vastaperustettujen laitosten, kuten Itä-Hämeen kansanopiston taloudellinen tukeminen ja varojen kerääminen oman kirjaston ylläpitämiseen haittasivat oman nuorisoseurantalon rakentamissuunnitelmia niin, että taloa ei suunnitelmista huolimatta koskaan rakennettu.

Sen sijaan Vuorenkylään rakennettiin Hartolan ensimmäinen Helluntaiseurakunnan rukoushuone. Helluntaiherätys sai kylällä voimakasta jalansijaa 1920-luvulta lähtien ja aiheutti jossain määrin ristiriitoja kylällä, kun kyläläiset jakaantuivat herännäisiin ja maallisiin. Heränneet mm. erosivat kylän nuorisoseurasta, kun pitivät sitä liian maallisena. Näin teki myös nuorisoseuran ensimmäinen esimies Einari Hokkanen.

Myös tuulimyllyjä on Vuorenkylään rakennettu. Kylästä oli pitkä matka ja huonot kulkuyhteydet lähimpiin vesimyllyihin, joten kylällä oli useampiakin tuulimyllyjä. Tunnetuin niistä on Ruulin talon tuulimylly, joka seisoo nyt entisöitynä Itä-Hämeen Museon edustalla Hartolan kirkonkylällä. Sen on rakentanut Ruulin talon isäntä Anders Rolig vuonna 1840 ja se on malliltaan ns. jalkamylly, jossa koko mylly kääntyy napatukin varassa aina tarvittavaan suuntaan.

Lähteet: Erkki Markkanen (toim.): Hartolan kirja (1968), Marja Mattlar: Itä-Hämeen Museon tuulimylly (1987), Marja Mattlar: Putkijärven koulu 1892 - 1992 (1992), Timo Olkkonen - Vesa Olkkonen: Putkijärven nuorisoseuran historia (1983), Antti Vuorinen: Itä-Hämeen kirja (1959).